Kun selailee blogeja vähän niiden kuumimpien ulkopuolelle löytää tuttua elämää. Sanoiksi jäsentyviä ihmisiä jotka painivat samojen ongelmien kanssa kuin itse. Jotenkin lohduttavaa etten ole ainoa. Toki tiesin sen mutta eihän niistä puhuta kasvotusten. Toisaalta lukeminen sai omat ajatukset pyörimään samojen teemojen ympärillä. Viime yön nukuin huonosti.
Yksinäisyyden tunne aiheuttaa yksinäisyyttä. Minne lähteä, mitä tehdä, miten muuttaa sitä? Yksin pitäisi tehdä.
Vielä enemmän mietin milloin tulee aika hyväksyä ajatus ettei minulle taida löytyä sitä oikeaa naista. Jonka kanssa jakaa kaikki. Joka välittää ja josta välittää. Olla se tärkein elämässä. Millä täyttää elämä vanhetessa yksin. Edes löytää syyt ja hyväksyä ne. Ajoittain sitä vajoaa näiden ajatusten noidankehään. Ja niin näyttää käyvän muillekin. Miksi oikeat ihmiset eivät löydä toisiaan? Nousuistakin olen lukenut. Mistä minulle. Tarvitaan taas orastava oljelkorsi.
Nyt kyllä väsyttää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti